Koska ootte aiheellisesti unohtaneet: moi oon Karla

Blogipäivityksettömyyttä mikä on ollu menossa viimeisimmät puolisen vuotta ei voi kutsua enää ees tauoksi vaan ihan täydeksi luovuttamiseksi asian suhteen. Mulla on ollut tän polvileikkauksen ja koulun jälkimainingeissa full-on burnout, joka ei ottanut laantuakseen ennen kuin joululoman lopussa. Toisin sanoen en ole jaksanut koko syksynä tehdä mitään muuta kuin vetää kalsarikännejä kaverilla samalla kuin kirjoitan kuudettatuhannetta esseetä viikon sisään, nimenkinomaisesti niissä kalsareissa. Ei oikein blogimateriaalisettiä, sanoisin.

Joulun alla kun mulla oli viimein aikaa levätä, tajusin että hitto meikäläinen on ollut ihan sekaisin lokakuun alusta lähtien. Mutta nyt -en tiedä onko kyseessä kysenalainen kevät ilmassa vai mikä, mutta kroppa sanoo että olisi aika rajoittaa erakoitumistani. Tai jos ei muuta, näyttää torkeän hyvältä shamaanilta erakkovuoreni päällä!

Mutta että sellainen intro tulevalle elämälle. Kokeilen jos saisin piakkoin ihan kunnon postausta aikaiseksi. Oli miten oli, Karla kiittää ja kuittaa!

Polvivammaa, naamavammaa ja operaatio käännytys

Jos kuvittelette, että teillä on tylsää, voin antaa perspektiiviä asiaan. Elämäni on viimeisimmät kuukauden koostunut tällaisesta seksikkyyspläjäyksestä:

Pari rautanaulaa, päälle 20 tikkiä, turvotus ja toi kirottu rauta-nyöritys-vammautusrakennelma on pitäneet perseeni tiukasti kiinni kotisängyssä. Sosiaalinen elämä viikonloppuisin koostuu lähinnä itsekseen peilille puhumisesta ja erilaisista tv-sarjoista joihin koukutun jo pelkkää tekemättömyyttäni. Oon kyllä pitänyt ulkonäöstäni huolta, tässä kuva päiväni kohokohdasta jota varten tälläydyin tunteja (se oli villi kauppareissu se, ostin maitoa):

 

Kuten möllöilmeisestä olemuksestani voi päätellä päräytin latvat pinkiksi tossa kuukausi sitten. Oon jo kiintyny tohon väriin, mutta toisin kuin kuva antaa ymmärtää pää on pelkkää kuollutta säkkärää ja kaipaisin kipeästi kampaajaa. Mutta rakastan tätä pituutta ja väriä, mitä tehdä, first world problems ja sillee.....

Loppuun vielä sellainen informaatio, että jokaisen elämänmuodon on katsottava Doctor Who. Koska. Pakko. Se sarja on ihana. Ja kamala. Samanlaista settiä kuin Samaran videot: jos erehdyt katsomaan sen, on sun pistettävä tuskasi eteenpäin jos haluat elää. Joten. WATCHHH IIIITTTT.

Inspiraatio: nu goth

 

Blush blush blush

 

Ja niin musta tuli ginger. Kampaajalle mennessä oletin jotain vähän blondimpaa, mutta kyllä tällä elää ensi palkkapäivään ja uuteen väripurkkiin asti. Varsinkin, kun yhdeltä lempibändeistäni -Garbagelta -on tullut uusi albumi, ja laulaja sattuu olemaan punapää :D  Ja tää rakkaus tota levyä kohtaan on muuten sanoinkuvaamaton. Esimerkiksi tämä biisi on mieletön:

 

Joo ja sit sellasta asiaa että perustin paskanpuhumisblogin, jossa siis lähinnä aion kirjoitella mietteitäni asioista x ja y. Pahemmat ulkonäköangstipostaukset tulee siis pysymään tän blogin puolella.

Oon nyt hyvin onnistunu välttelemään kokeisiinlukemista tunnin tän tekstin kanssa, joten pitänee mennä jatkamaan. Adios!

Bastards with perfect summer hair

Not-so-bastards with not-so-perfect hair: allekirjoittanut. Mäkin haluun tukan, joka näyttää raikkaalta ja ei-niin-gootilta pörröisenä mustaa nahkatakkia ja pandakajaleita vasten! ;__; Kesäkuuta odotellessa, ennen en uskalla amputoida tätä punertavahkoa rättiäni hiuskuolema-kaljuuntumisvaaralta. Byhyy.

Don't go to sleep to dream

Äh itseäni kun en jaksa raapustella tänne mitään fiksua, mutta olin tossa yks päivä enemmän tai vähemmän ihmisen näköinen ja tämä ihme on tottakai jaettava koko ihmiskunnan kanssa. Näin ollen olkaa hyvä, naamakuvia kynsiherutuskuorrutteella:

 Jep, meikäläinenkin hallitsee chronical bitchfacen... Johtuen mahdollisesti kuvan pidennyksistä jotka vetelee viimeisiään. Meditoin pitäiskö ostaa uudet vai ei, rahaa kun ei käytännössä ois semmoiseen investointiin. On varmaan pakko yrittää tosissaan sinne mäkkäriin duuniin, "jee".

Ei mulla ollu muuta asiaa, mutta jotta tää ei olis kuivin postaus ikinä tässä uusin musiikillinen rakkauteni, Fiona Apple nimeltää. Ah jazzihtavat naislaulajat! Tarvitsen visiitin Storyvilleen...

Siivosin mun huoneen!!!1

Ne jotka tuntee mut tietää kuinka legendaarista tää on. Jaksoin jopa pestä lattiat, ja sit istuin keskellä tätä puhtauden perikuvaa ja otin panoramakuvia mun yhä aika tosi läävästä kämpästäni; tän teema on todellakin crack-luola, ainoostaan laavalamppu puuttuu  ja semmonen olis muuten aivan ihana, ostoslistalle!

Ensiksi rojupöytäni: tosta löytyy kynttilöitä, kynsilakkoja, koruja, hiuskiinteitä, kosmetiikkaa ja sit pari hyvin piilotettua punkkupulloa, mitkä ei kuulu joukkoon...

 Äiti ampuis mut jos tietäis että ripustelen mun verhoihin tavaraa, mutta en tän kämpän tyhmien sääntöjen mukaan periaatteessa sais vuorata seiniä niin millään. Oli siis kehitettävä toinen paikka tunkea tärkeitä lippusia kaiken kansan näkyville, ja laitoin ne sit tohon roikkumaan. Verhonlerpake on kyllä aikalailla surullisen autio tätänykyä, mut onhan mulla tässä muutama opintovuosi aikaa keräillä se kertakaikkisen törkeän näköiseksi. Sitä odotellessa.

 Viimeisenä muttei vähäisimpänä nörttikornerini vaatekaapin, seinän ja mun sängyn tekemässä kolosessa. Mikään ei voita öisiä maailmanpelastussessioita pleikkarilla peitosta tehdyssä viitassa Taru Sormusten Herrasta -julisteen alla! Joka on muuten teipattu tohon kiinni. Fuck the Police.

Sit loppuun vielä edellisen postauksen kynnet jotka viimeistelin heittelemällä glitterilakkaa sinne tänne. Näistä tuli aika kivat vaikka itse sanonkin, mut toisaalta tekeminen oli kans täyttä helvettiä.