Pari rautanaulaa, päälle 20 tikkiä, turvotus ja toi kirottu rauta-nyöritys-vammautusrakennelma on pitäneet perseeni tiukasti kiinni kotisängyssä. Sosiaalinen elämä viikonloppuisin koostuu lähinnä itsekseen peilille puhumisesta ja erilaisista tv-sarjoista joihin koukutun jo pelkkää tekemättömyyttäni. Oon kyllä pitänyt ulkonäöstäni huolta, tässä kuva päiväni kohokohdasta jota varten tälläydyin tunteja (se oli villi kauppareissu se, ostin maitoa):
Kuten möllöilmeisestä olemuksestani voi päätellä päräytin latvat pinkiksi tossa kuukausi sitten. Oon jo kiintyny tohon väriin, mutta toisin kuin kuva antaa ymmärtää pää on pelkkää kuollutta säkkärää ja kaipaisin kipeästi kampaajaa. Mutta rakastan tätä pituutta ja väriä, mitä tehdä, first world problems ja sillee.....
Loppuun vielä sellainen informaatio, että jokaisen elämänmuodon on katsottava Doctor Who. Koska. Pakko. Se sarja on ihana. Ja kamala. Samanlaista settiä kuin Samaran videot: jos erehdyt katsomaan sen, on sun pistettävä tuskasi eteenpäin jos haluat elää. Joten. WATCHHH IIIITTTT.
