"Olisiko teillä pikku hetki aikaa?"

Viimeisimmät viikot tiivistyvät pitkälti tuohon lauseeseen. Amnestyn feissarina saan kyllä sen 10e tunnilta, mutta on vähän siinä ja siinä onko se sen arvoista. Tähän mennessä mulla on saldossa lyöjäehdokas, tappouhkaus ja miljoona henkistä keskisormea. Kolme kaveria on lopettaneet kesken kaiken joko potkut saaneena huonon tuloksen takia tai sitten pää on vaan hajonnut. Itse en voi kuitenkaan edes harkita lähtemistä jos aion syödä reilatessa muutakin kuin Suomesta mukaan otettuja ruispaloja. Hajottaa hiukkasen, mutta kaksi viikkoa kestää mitä vaan, eikös?

Niinä hetkinä kun en ole ollut Kampin edessä pipo päässä ja tekohymy naamalla, olen ollut jopa ihmisen näköinen. Mun rakkaus tähän uuteen tukkaan on edelleen täydessä loimussa. Lisäksi kuontalo on vihdoin niin pitkä, että lettikampaus on ihan siedettävän näköinen.


Tosin se ihmisen näköisyys on hirveän suhteellista. Mun naama ei joskus (usein) tee yhteistyötä, mutta tyydytte varmaan hieman siloiteltuunkin versioon... Joomoro. :'D

Mekko ja leveä vyö, mun uusi palvonnankohde, ovat molemmat Gina Tricotista. Mun piti tosiaan ostaa jotain värikästä tolla kauppareissulla, mutta tota joo. :)

Loppukevennykseksi WTF-kuva: miksi noi sipsit on tuolla??? Ei helvetti.