First rule of combat: shoot them before they shoot you

Mulla on meneillään yksi näitä kukkeita päiviä kun suunnitelmissa on tehdä vaikka mitä mielenkiintoista, mutta sitten päädynkin tuijottamaan apaattisena ikkunasta ulos ja pelaamaan pleikkaria. Kuopiossa (jossa mua muuten odottaa kauppispaikka! Just fyi)olevaa uutta asuntoakin varten pitäisi pakata ja valmistautua henkisesti koko soopaan, mutta kun ei tule mitään niin ei tule. Olen jo hyväksynyt itseni paatuneena viimetinkaan jättäjänä ;__;

Paljon edellisiä enemmän mua ovat innostaneet draamainen mättöanime, uusin ja viimeisin Potteri ja kavereiden kanssa kuumuuteen kuoleminen. Seuraavassa niistä.

Cowboy Bebop.
Tytöksi mulla on epätavallisen kyltymätön intohimo viileisiin miehiin, rappioeloon ja dramaattisiin taistelukohtauksiin. Mikään ei saa mua jännittyneemmäksi ja innostuneemmaksi kuin puolikuoliaaksi hakattu päähenkilö joka ei osaa luovuttaa. Cowboy Bebopista löytyy kaikki tämä plus huumoria, upeita juonenkäänteitä ja kertakaikkiaan säväyttäviä hahmoja. Lisää tähän vielä upea soundtrack, ja hei, mä olen myyty. Spike, take me now!






Muutaman naisen taiteilijabileet ja yleinen möllötys
Nimenomaan möllötys on avainsanana sille mitä on tapahtunut: oon istunut perseelläni ringissä muutaman inspiroivan yksilön kanssa ja jauhanut paskaa. Ja hei, olen nauttinut joka sekunnista. Lisää tätä kiitos.


Potteri. Eipäs vaan Severus! ;__;
Fiiliksiä voi varmaankin lukea kuvassa olevan säälittävän ja eksyneen oloisen naisenalun naamalta.

Oodi aktiiviselle päivitystahdille

Ei tänne yksinkertasesti jaksa kirjotella muuten kuin silloin kun on jokin elämää suurempi syy olla yksin lukkojen takana, ja omassa tapauksessani syy tämänkertaiseen on sijoiltaan oleva jalka. En ole viikkoon, kahteen tehnyt muuta kuin opiskellut ja pelannut pleikkaria, ja valehtelisin jos se olisi musta jotenkin kamalaa :'D

Kauppiksen pääsykokeet lähestyvät lähestymistään ja tajusin tässä hiukkasen viiveellä etten osaa matikkaa alkuunsakkaan. Toinen välivuosi tulossa, mutta hei, miettimisaika on ihan mukava asia?! Ja siis ylipäätänsä minne epämatemaattisen, historiaa, psykologiaa ja syvällisen raivokkaita keskusteluja rakastavan naisenalun kuuluisi mennä!?

No mutta vitut tästä, ihailkaa sen sijaan vanhentunutta pärstäkuvaani!

Kynitty mutta kalju by Hiusmallitilaisuus

Teknisesti ottaen mulla on hiuksia vielä päässä, mutta olo on kuin kuontalo olisi miinuksen puolella. Kuvaa:


Niinkuin epäilin, polkkahan tästä tuli. Alkujärkytyksen jälkeen (joka oli muuten erittäin miellyttävät, masistelun ja lakkapullolla viiltelyn täyteiset pari päivää) alan viimein tottumaan tuoreeseen hiuksettomuuteeni. Lisäksi tämä tukka on 100% varmasti Japanissa in -kampaajani oli näet TIGI:n Japanilainen hiuskonsultti :D

Ja siis se Japanin reissu.... kolme päivää aikaa, oon kipeä ja täysin aikaansaamaton o/ Nytkin pitäisi pakata. Voi paska.

Kipeänä, taas

Tyypillisesti viikko ennen Japania muhun iskee jokin salakavala oksennustaudin pikkuserkku o/ Viimepäivät olen yrittänyt psyykata itteäni terveeksi, ja homma onnistuu vähän niin ja näin. Ehkä se tästä...

Eniten tässä sairastelussa vituttaa se, että mulla olisi pitkästä aikaa mielettömästi ohjelmaa. Lukemista, pakkaamista, ja tärkeimpänä maanantain TIGI:n hiusmallitilaisuus johon menin hulluuksissani suostumaan. Homman idea on siis että kampaaja vie ja leikattava vikisee. Tukka on tällä hetkellä venähtänyt pitkäksi, ja latvat kuolleet, eikä kampaajilla usein ole sympatiaa haituvia kohtaan. Lähden siis Japaniin puolikaljuna.

Hiukseni nyt:

Ja mikä on muotia:



Voi apua.

Päivän päräytys

Mulla ei ole elämää -pääsykokeet lähestyvät, käytännössä asun kirjastossa. Kokeisiinluemista vältellessä olen miettinyt aihetta nimeltä hiukset.


Laitoin yhtenä iltana hiukset letille ja PAM! -aamulla päästäni löytyi afro. Vähän liennettyään kiharat osoittautuivat kuitenkin mulla tosi kivoiksi. Kampaaja-aika lähestyy, ja mietin, että uskaltaisinko kokeilla vaihteeksi jotain uutta... (arvaatte varmaan loput).

Permiksen plussat:

+Sellainen sopisi mun pitkälle kasvojenmuodolle (Peachesilla alla esim samanlainen)


+Olisi ainakin jotain uutta

+Tahtoooo, mielenrauha on vaarassa jos en tee sitä


Permiksen miinukset:

-Kyllä te tiedätte.

Viimein asiaa

Ja paskat on, mutta ajattelin päivitellä jotain joka tapauksessa.

Paras innostuminen:

Hurahdin täysin Skinssiin. Musta tulee isona Cassie (siis miinus huumeongelmat ja anoreksia)!


Paras tyyli:
Skinssin Effy. Harkitsen vakavasti haluavani samanlaiset hiukset kuin hänellä. Tosin ne näyttäisivät mun päässäni luultavasti todella tylsiltä, kun en omista samaa naamavärkkiä. Pikkuseikkoja...


Parhaat bileet:
Sofian ja Anniinan synttärit oli ihan jees. (Selvesti hyvä päivä, hyvästi selvä päivä! *triller-liike, taputus, oodi viinalle, ja sit juo!)


Paras wtf:
Ajattelin patentoida naamavärkkini ja haastaa Peaches Geldofin oikeuteen.



Paras suunnitelma:
Japaninreissuun on enää kaksi kuukautta. Mitä ihmettä?!?!? Olen muuten tullut siihen tulokseen, että mut heitetään maasta ensimmäisen parin päivän aikana -miten japaniinot muka kestäisivät ylikokoista, äänekästä amazoninaista hillityssä maassaan ;__;


Paras biisi:
Crystal Castles, wow.



Eikä mulla sitten muuta tähän väliin, ensikertaan!

-Karla, tuo tyttö joka tosiasiassa viettää aikaansa lähinnä töissä

Purilaispuurtamisen aiheuttama ulkonäköangsti

Otsikko kertoo tärkeimmän. Haluaisin näyttää tältä:








Eli femme fatalelta joka omistaisi naisellisia rock-kuteita, näyttäviä silmämeikkejä, korkokeinkiä ja Vivien of Hollowayta missä muodossa tahansa. Kuinka noi kuvat saavatkin mun sydämen tykyttämään ihastuksesta!

Mutta miltä olen viimeaikoina näyttänyt? Tästä kuvasta saa jotain ideaa. Armomurha sallittu.