First rule of combat: shoot them before they shoot you

Mulla on meneillään yksi näitä kukkeita päiviä kun suunnitelmissa on tehdä vaikka mitä mielenkiintoista, mutta sitten päädynkin tuijottamaan apaattisena ikkunasta ulos ja pelaamaan pleikkaria. Kuopiossa (jossa mua muuten odottaa kauppispaikka! Just fyi)olevaa uutta asuntoakin varten pitäisi pakata ja valmistautua henkisesti koko soopaan, mutta kun ei tule mitään niin ei tule. Olen jo hyväksynyt itseni paatuneena viimetinkaan jättäjänä ;__;

Paljon edellisiä enemmän mua ovat innostaneet draamainen mättöanime, uusin ja viimeisin Potteri ja kavereiden kanssa kuumuuteen kuoleminen. Seuraavassa niistä.

Cowboy Bebop.
Tytöksi mulla on epätavallisen kyltymätön intohimo viileisiin miehiin, rappioeloon ja dramaattisiin taistelukohtauksiin. Mikään ei saa mua jännittyneemmäksi ja innostuneemmaksi kuin puolikuoliaaksi hakattu päähenkilö joka ei osaa luovuttaa. Cowboy Bebopista löytyy kaikki tämä plus huumoria, upeita juonenkäänteitä ja kertakaikkiaan säväyttäviä hahmoja. Lisää tähän vielä upea soundtrack, ja hei, mä olen myyty. Spike, take me now!






Muutaman naisen taiteilijabileet ja yleinen möllötys
Nimenomaan möllötys on avainsanana sille mitä on tapahtunut: oon istunut perseelläni ringissä muutaman inspiroivan yksilön kanssa ja jauhanut paskaa. Ja hei, olen nauttinut joka sekunnista. Lisää tätä kiitos.


Potteri. Eipäs vaan Severus! ;__;
Fiiliksiä voi varmaankin lukea kuvassa olevan säälittävän ja eksyneen oloisen naisenalun naamalta.