"It's listed under my special skills"

Jokakeväinen itkupotkuraivareiden ja hysteerisen nauramisen kausi on alkanut meikäläisen kämpässä. Puhun nyt siis työnhausta ja CV:istä ja siitä, miten saada Mäkkärin vessojen siivoamisen kuulostamaan mitalinarvoiselta urotyöltä. Mulla olisi tälle kesälle sellainen toive, etten päätyisi rafladuuneihin, koska hei, vihaan niitä, mutta ai ai ei tule mitään, nämä työhakemukset on lähinnä tätä tasoa:

Muihin aiheisiin: tein erään nimeltämainitsemattoman henkilön kehotuksesta itselleni Pinterestin. Jo tossa edellisessä postauksessa taisin sivuta asiaa minä ja ulkonäköangsti, joka juontaa juuriaan lähinnä stressistä ja ennen kaikkea inspiraatiopuutoksesta. Tuota jälkimmäistä oon pyrkinyt purkamaan juurikin tuon sivuston kautta, ja oon todennutkin pari asiaa, mitkä mun on pakko saada, että elostani tulee edes ihmisyyttä sivuavaa.


-Iso  keijupeikkotukka, koska hallelujaaaa

-Uusi arkimeikki

Vuosi vuodelta laiskistun koulumeikin kanssa yhä pahemmin, ja järkyttävimpinä aamuina näytän lähennä suosta nousseelta oliolta päivän ensimmäisillä luennoilla tummine silmänalusineni ja hiusreuhkoineni. Pitäisi keksiä meikki, joka on helppo ja nopea, mutta kivannäköinen. Oonkin miettinyt kokeilevani kuparinsävyisiä luomivärejä: saisi ainakin mun vihreät möllöttimeni esille. Myöskin kulmakynä on pakko ostaa, koska herranjumala näissä puskissa ei ole mitään rotia ilman avitusta.

-THE Kengät

Plussaa olisi, jos osaisin kävellä niillä.

-Tekeminen jotka saa olon hehkeäksi

Mun tapauksessani näistä toimivin on minkä vaan -tekeminen lähimpien ystävien seurassa. Kai sitä nyt tuntee itsensä mielettömäksi jos seura on mieletöntä!

Koska ootte aiheellisesti unohtaneet: moi oon Karla

Blogipäivityksettömyyttä mikä on ollu menossa viimeisimmät puolisen vuotta ei voi kutsua enää ees tauoksi vaan ihan täydeksi luovuttamiseksi asian suhteen. Mulla on ollut tän polvileikkauksen ja koulun jälkimainingeissa full-on burnout, joka ei ottanut laantuakseen ennen kuin joululoman lopussa. Toisin sanoen en ole jaksanut koko syksynä tehdä mitään muuta kuin vetää kalsarikännejä kaverilla samalla kuin kirjoitan kuudettatuhannetta esseetä viikon sisään, nimenkinomaisesti niissä kalsareissa. Ei oikein blogimateriaalisettiä, sanoisin.

Joulun alla kun mulla oli viimein aikaa levätä, tajusin että hitto meikäläinen on ollut ihan sekaisin lokakuun alusta lähtien. Mutta nyt -en tiedä onko kyseessä kysenalainen kevät ilmassa vai mikä, mutta kroppa sanoo että olisi aika rajoittaa erakoitumistani. Tai jos ei muuta, näyttää torkeän hyvältä shamaanilta erakkovuoreni päällä!

Mutta että sellainen intro tulevalle elämälle. Kokeilen jos saisin piakkoin ihan kunnon postausta aikaiseksi. Oli miten oli, Karla kiittää ja kuittaa!

Polvivammaa, naamavammaa ja operaatio käännytys

Jos kuvittelette, että teillä on tylsää, voin antaa perspektiiviä asiaan. Elämäni on viimeisimmät kuukauden koostunut tällaisesta seksikkyyspläjäyksestä:

Pari rautanaulaa, päälle 20 tikkiä, turvotus ja toi kirottu rauta-nyöritys-vammautusrakennelma on pitäneet perseeni tiukasti kiinni kotisängyssä. Sosiaalinen elämä viikonloppuisin koostuu lähinnä itsekseen peilille puhumisesta ja erilaisista tv-sarjoista joihin koukutun jo pelkkää tekemättömyyttäni. Oon kyllä pitänyt ulkonäöstäni huolta, tässä kuva päiväni kohokohdasta jota varten tälläydyin tunteja (se oli villi kauppareissu se, ostin maitoa):

 

Kuten möllöilmeisestä olemuksestani voi päätellä päräytin latvat pinkiksi tossa kuukausi sitten. Oon jo kiintyny tohon väriin, mutta toisin kuin kuva antaa ymmärtää pää on pelkkää kuollutta säkkärää ja kaipaisin kipeästi kampaajaa. Mutta rakastan tätä pituutta ja väriä, mitä tehdä, first world problems ja sillee.....

Loppuun vielä sellainen informaatio, että jokaisen elämänmuodon on katsottava Doctor Who. Koska. Pakko. Se sarja on ihana. Ja kamala. Samanlaista settiä kuin Samaran videot: jos erehdyt katsomaan sen, on sun pistettävä tuskasi eteenpäin jos haluat elää. Joten. WATCHHH IIIITTTT.

Inspiraatio: nu goth

 

Blush blush blush

 

Ja niin musta tuli ginger. Kampaajalle mennessä oletin jotain vähän blondimpaa, mutta kyllä tällä elää ensi palkkapäivään ja uuteen väripurkkiin asti. Varsinkin, kun yhdeltä lempibändeistäni -Garbagelta -on tullut uusi albumi, ja laulaja sattuu olemaan punapää :D  Ja tää rakkaus tota levyä kohtaan on muuten sanoinkuvaamaton. Esimerkiksi tämä biisi on mieletön:

 

Joo ja sit sellasta asiaa että perustin paskanpuhumisblogin, jossa siis lähinnä aion kirjoitella mietteitäni asioista x ja y. Pahemmat ulkonäköangstipostaukset tulee siis pysymään tän blogin puolella.

Oon nyt hyvin onnistunu välttelemään kokeisiinlukemista tunnin tän tekstin kanssa, joten pitänee mennä jatkamaan. Adios!

Bastards with perfect summer hair

Not-so-bastards with not-so-perfect hair: allekirjoittanut. Mäkin haluun tukan, joka näyttää raikkaalta ja ei-niin-gootilta pörröisenä mustaa nahkatakkia ja pandakajaleita vasten! ;__; Kesäkuuta odotellessa, ennen en uskalla amputoida tätä punertavahkoa rättiäni hiuskuolema-kaljuuntumisvaaralta. Byhyy.

Don't go to sleep to dream

Äh itseäni kun en jaksa raapustella tänne mitään fiksua, mutta olin tossa yks päivä enemmän tai vähemmän ihmisen näköinen ja tämä ihme on tottakai jaettava koko ihmiskunnan kanssa. Näin ollen olkaa hyvä, naamakuvia kynsiherutuskuorrutteella:

 Jep, meikäläinenkin hallitsee chronical bitchfacen... Johtuen mahdollisesti kuvan pidennyksistä jotka vetelee viimeisiään. Meditoin pitäiskö ostaa uudet vai ei, rahaa kun ei käytännössä ois semmoiseen investointiin. On varmaan pakko yrittää tosissaan sinne mäkkäriin duuniin, "jee".

Ei mulla ollu muuta asiaa, mutta jotta tää ei olis kuivin postaus ikinä tässä uusin musiikillinen rakkauteni, Fiona Apple nimeltää. Ah jazzihtavat naislaulajat! Tarvitsen visiitin Storyvilleen...