Mahdollisesti kökköinen teksti

Kuinka pirun aivokuollut ihminen voikaan olla suihkun jälkeen? Kuuma vesi vaikuttaa muhun liiankin lamaannuttavasti varsinkin pidemmän päivän jälkeen. Simahdan ihan kohta, mutta postaan ensin tänne nyt kun kerrankin oli tapahtumarikas vuorokausi. Pahoittelen kuitenkin etukäteen tämän sekalaisuutta -__-

Päiväni pituudesta sen verran, että syy sen venymiseen ei ihme kyllä ollut koulun. Tänään oli lukion viimeinen koulupäivä -tai niin ainakin opettajat väittivät. Todellisuudessa homman nimi oli lähinnä turhan "älkää riehuko penkkareissa" -viestin paukuttaminen oppilaiden päihin. Tämä tärkeä, tunnin mittainen tiedotustilaisuus pakotti meikäläisen heräämään vähemmän pirteänä kello 7.02 aamuyöllä. En arvostanut. Kaiken lisäksi myöhästyin joka tapauksessa rakkaasta opintopaikastani puolisen tuntia. Toivotaan että huomisessa äidinkielen YO:ssa onnistun ryhdistäytymään aikataulussani edes vähäsen :'D

Viimeisen päivän hyvistä puolista sanottakoon sen verran, että penkkarikarkit saapuivat. Suunnattomasta tahdonvoimastani huolimatta menin jo avaamaan yhden dumlepaketin. Ei sen puoleen, että mulla olisi mitään tarvetta säästää karkkeja..

Tässä olis vasta osa, hehheh...

Koulupäivän jälkeen en jaksanut mennä kotiin -koulumatka olisi muuten ollut täysin turha visiitti homeiselle opinahjolleni - ja siispä lähdin spontaanille shoppauskierrokselle Isoon Omenaan. Eikös olekkin jännittävä ilmiö, että kun et pahemmin omista rahaa tai muutakaan varallisuutta huomaat ostavasi kilokaupalla tavaraa?? Spontaaneilla kauppareissuilla on ikävä tapa päättyä spontaaneihin heräteostoksiin, ja niin kävi nytkin.

Olen (leveyssuunnassa) kasvava nuori, joten kipaisin nopeasti ostamaan itselleni ruokaa. Omenan uusi sushibaari on liian viekotteleva: 8 e tuonkaltaisesta herkkuateriasta ei ole lähes mitään!

Suuri himoni hankkia kunnolliset Minni Hiiri -kengät on viimein toteutunut! Hintakaan ei kirpaissut: 15 euroa noista jumalaisista luomuksista oli liian hyvää ollakseen totta. Kunhan saisin hankittua vielä noihin mätsäävän punaisen huulipunan, olisin kuin suoraa 50-luvulta!


Kolmas ostokseni ei itseasiassa ole virallisesti ostettu. Ei, en ole ryhtynyt varkaaksi, vaan sain kotikokeiluun kahdet eri silmälasit. En yksinkertaisesti osaa päättää kummat haluaisin!

Varoitan nyt räjähtäneestä ulkonäöstäni: mulla oli tosiaan ollut pitkä päivä ennen kun otin nämä kuvat, ja näytän suosta nousseelta. Toisaalta homman nimenä ei ole arvioida mun pärstää vaan silmälaseja, eikös?



Vaihtoehto numero 1.
Isot, tummat silmälasit. En ole vielä päättänyt ovatko nämä ennemminkin taiteilijamaiset vai Gina Tricotmaiset (edellinen hyvä, jälkimmäinen paha). Kivan näköiset ja vaihtoehdoista halvemmat, mutta eivät sovi mun kasvojenmuodolle yhtö hyvin kuin nro 2:set.




Vaihtoehto numero 2.
Vähän ladylikemmat, punaruskeat lasit. Sopii hyvin mun kasvojenmuodolle, väri tuo pienen erilaisuuden perusmustaan verrattuna, kivat nätit peruslasit. Ongelmana onkin, että en tiedä olisiko noi liian tylsät.

Mielipiteitä otetaan vastaan huomiseen aamuun asti, koska silloin toiset pitäisi palauttaa. Kiitos pitkästä mietintäajasta, Nissen...

Mutta eipäs mulla muuta, ensikertaan!