Vuosijuhlat ja kiva krapulapäivä

 Ihan ekaksi sellaista informaatioluontoista asiaa että bloggailen nykyään myös kaveriblogissa TÄÄLLÄ, käykää ihmeessä tsekkaamassa!


Mutta tän postauksen oikeaan aiheeseen: könysin likaisesta luolastani ainejärjestöni vuosijuhliin, ja olisihan väärin, jos ette saisi kuvaspämmiä haudasta nousseen Lumikin lookistani.

 

 Kalvetkaa värisekseni kateudesta kun katselette tätä vanhojentanssimeininkiä. Rakastan tollasia prinsessapukuja, mutta harvemmin niihin on sopivaa tekosyytä sonnistautua :(

Muiden suunnatessa kakkospäivän sillikselle meikäläinen totesi jälleen kerran että mun stamina ei oo lähelläkään sitä mitä yliopisto vaatisi: 38 asteen kuume ja kankkusenpoikanen oli tarpeeksi pitämään mut kotona. Onneksi mun päivä pelastettiin heti aamusta, kun Niko soitteli ja totesi että voisin tänään lainata sen pleikka ykkösen muistikorttia, ja samalla Final Fantasy VIII:n. Kävin vielä hankkimassa palanpainikkeeksi Ellen, ja nyt on ihanan sunnuntainen olo. Harvemmin tätä kuulee, mutta krapulapäivät on parhautta!

Never was a cornflake girl

Kovasti terveisiä tiältä Kuopejosta!

Opiskelut ovat välivuoden jälkeen alkaneet meikäläiselläkin -tai pikemminkin se kuuluisa fuksiviikon alkuhuumabiletys on. Erästä fiksua AMK-poikaa lainatakseni: "Juu mie kuulinki että nää kauppaopiston naiset o hiukka viinaan meneviä". Aiai. Viikon kestänyt tukka putkella riekkuminen ympäri täkäläisiä, mieltäylentäviä kuppiloita oli niin päräyttävä kokemus, että yhtenä aamuna heräsin kovassa kuumeessa ilman ääntä. Mutta kyllä mä valehtelisin jos väittäisin, että opiskelijaelämä ei olis musta aikamoista!

Toinen asia mihin olen täälläpäin joutunut tottumaan on soluasunnossa asumisen salat. Ja ruokakakaupassa käymisen koettelemukset. Ja mulle yhä täysin mystisen pyykinpesun ulottuvuudet. En yksinkertaisesti handlaa tätä kaikkea vielä, mutta ehkä mä opin ennen ensivuotta. Ajattelin aloittaa tän oppimisenni sillä, että lopetan yksinpuhumisen ennen kuin naapurin naisenalku soittaa valkotakkiset... 

Edustuskuvaa kämpästäni -se normaalitilanne, jossa lattialla näkyy enemmän vaatteita kuin sitä lattiaa -ja bonuksena riemusta pinkeä ilme, joka on kai jämähtänyt pärstävärkilleni. Elämä on ainakin mielenkiintoista jos ei muuta!

Kello on kaksi, joten tää päivitys jää nyt tähän. Loppuun kuitenkin vielä ruokaresepti by Tori Amos. Herranjumala eihän tätä naista voi olla rakastamatta!