"It's listed under my special skills"

Jokakeväinen itkupotkuraivareiden ja hysteerisen nauramisen kausi on alkanut meikäläisen kämpässä. Puhun nyt siis työnhausta ja CV:istä ja siitä, miten saada Mäkkärin vessojen siivoamisen kuulostamaan mitalinarvoiselta urotyöltä. Mulla olisi tälle kesälle sellainen toive, etten päätyisi rafladuuneihin, koska hei, vihaan niitä, mutta ai ai ei tule mitään, nämä työhakemukset on lähinnä tätä tasoa:

Muihin aiheisiin: tein erään nimeltämainitsemattoman henkilön kehotuksesta itselleni Pinterestin. Jo tossa edellisessä postauksessa taisin sivuta asiaa minä ja ulkonäköangsti, joka juontaa juuriaan lähinnä stressistä ja ennen kaikkea inspiraatiopuutoksesta. Tuota jälkimmäistä oon pyrkinyt purkamaan juurikin tuon sivuston kautta, ja oon todennutkin pari asiaa, mitkä mun on pakko saada, että elostani tulee edes ihmisyyttä sivuavaa.


-Iso  keijupeikkotukka, koska hallelujaaaa

-Uusi arkimeikki

Vuosi vuodelta laiskistun koulumeikin kanssa yhä pahemmin, ja järkyttävimpinä aamuina näytän lähennä suosta nousseelta oliolta päivän ensimmäisillä luennoilla tummine silmänalusineni ja hiusreuhkoineni. Pitäisi keksiä meikki, joka on helppo ja nopea, mutta kivannäköinen. Oonkin miettinyt kokeilevani kuparinsävyisiä luomivärejä: saisi ainakin mun vihreät möllöttimeni esille. Myöskin kulmakynä on pakko ostaa, koska herranjumala näissä puskissa ei ole mitään rotia ilman avitusta.

-THE Kengät

Plussaa olisi, jos osaisin kävellä niillä.

-Tekeminen jotka saa olon hehkeäksi

Mun tapauksessani näistä toimivin on minkä vaan -tekeminen lähimpien ystävien seurassa. Kai sitä nyt tuntee itsensä mielettömäksi jos seura on mieletöntä!

Koska ootte aiheellisesti unohtaneet: moi oon Karla

Blogipäivityksettömyyttä mikä on ollu menossa viimeisimmät puolisen vuotta ei voi kutsua enää ees tauoksi vaan ihan täydeksi luovuttamiseksi asian suhteen. Mulla on ollut tän polvileikkauksen ja koulun jälkimainingeissa full-on burnout, joka ei ottanut laantuakseen ennen kuin joululoman lopussa. Toisin sanoen en ole jaksanut koko syksynä tehdä mitään muuta kuin vetää kalsarikännejä kaverilla samalla kuin kirjoitan kuudettatuhannetta esseetä viikon sisään, nimenkinomaisesti niissä kalsareissa. Ei oikein blogimateriaalisettiä, sanoisin.

Joulun alla kun mulla oli viimein aikaa levätä, tajusin että hitto meikäläinen on ollut ihan sekaisin lokakuun alusta lähtien. Mutta nyt -en tiedä onko kyseessä kysenalainen kevät ilmassa vai mikä, mutta kroppa sanoo että olisi aika rajoittaa erakoitumistani. Tai jos ei muuta, näyttää torkeän hyvältä shamaanilta erakkovuoreni päällä!

Mutta että sellainen intro tulevalle elämälle. Kokeilen jos saisin piakkoin ihan kunnon postausta aikaiseksi. Oli miten oli, Karla kiittää ja kuittaa!