Interrail, part 1

Interrail on viimeinkin ohi meikäläisen osalta, ja paluu normaaliin päivärytmiin häämöttää. Esimerkiksi huomenna mua odottaisi työhaastattelu Mäkkärissä. Tästä se välivuosilaisuus lähtee! Ajattelin kuitenkin koota jonkinlaista selvennystä siitä, mitä reissun aikana tuli koettua. Kuukausi on kuitenkin niin pitkä aika, että kaikki on pakko pätkiä palasiksi. Kuvaspämmiä ja toivottavasti ei-niin-kuivaa sepustusta siis luvassa!

Ensimmäinen päivä ja asiaankuuluva paniikki alkoi heti aamusta: rinkka painoi liikaa ja heitin puolet kamoista vielä viimeisen viiden minuutin aikana ulos ja pakkasin uudelleen. Kun viimein pääsimme ulos ovesta, alkoi laivamatka kohti Ruotsia. Se sujui suht kommelluksitta -miinus ehkä se, kun kastelin rinkkani automaattikäsienpesuhanassa ensimmäisen kymmenen minuutin aikana. Oon fiksu! Laivasta suunnistimme ensimmäiseen junaamme Ruotsissa, ja tunnin siirtymisajasta huolimatta olimme perillä kukkeat kymmenen minuuttia ennen lähtöhuutoa. Eipähän tarvinnut odotella!


Innostuneen sekavat fiilikset toivottavasti kuvastuvat kuvasta (..voiko noin edes sanoa? xD )

Seuraava pysähdyksemme oli Kööpenhaminan puolella, missä hämmästelimme mm. sekunttikelloa liikennevaloissa. On muuten nerokkain keksintö ikinä!




Aikaa ei kuitenkaan ollut kovin paljoa, ja hyppäsimme heti seuraavaan junaan kohti Saksaa ja Hampuria. Emme olleet syöneet koko päivän mittaisen junamatkan aikana mitään. Nälän innoittamana menimme kello kaksi yöllä suorittamaan jokaisen Hampurin turistin pakollisen mission: ostimme Hampurilaiset hampurilaiset. Ah, sitä onnea.



Yö vietettiin hostellissa kahden kalsareillaan nukkuvan intialaismiehen kanssa (joo, nam) ja aamulla suunnistimme jälleen junaan. Berliiniin meno kesti vain pari tuntia, ja loppupäivän saatoimme -onneksi -viettää junattomasti. Tekemistä riitti, sillä Berliini on a) todella laaja ja b) täynnä nähtävyyksiä.


Valtiopäivätalo...




...ja Rönsyraate, aka joku kirkko, oikeasta nimestä ei ole pienintäkään aavistusta. Mutta aikamoinen krumeluuri se oli.

Näimme myös Berliinin muurin ja jonkun epämääräisen, mutta hienon radiotornin, joista ei tullut otettua bloggerin arvoisia kuvia :D Ruokaa tulikin sitten kuvattua kaksin verroin nähtävyyksiin nähden.


Päivällinen: Tiialla Currywurstia ja perunoita (edessä) ja mulla joku epämääräinen gotlettiklöntti. Maistuivat paremmalta kuin miltä näyttävät! Kyseessähän on siis Saksan perinneruoat, oli pakko kokeilla. Ja uskokaa tai älkää: suosittelen!


Päivällinen/illallinen luolamiesten tapaan. Kuinka paljon pahoja silmäyksiä saimmekaan, kun raastoimme melonia auki keskellä Berliinin hienostunutta rautatieasemaa :D
Kuinka saisin rikki kookos- eikun melonin..

Mutta se sepustuksista tällä erää. Kuvia ja maita on noin miljoonan gigatavun verran, ja muistoja sitäkin enemmän. Seuraavassa reilipostauksessa sitten vuorimasemia! :)