Vapunjälkeinen snif -tila

Kaveripiirissä riehunut kuume-yskä-räkätauti iski viimein meikäläiseenkin. Ihan omaa vikaani -riekuin vapun ulkona tihkusateessa mekko päällä. Jumalainen mekko. Olo oli siinä sen verran kesäinen, että olen päättänyt ottaa tämän _kevätflunssan_ vakuutuksena siitä, että talvi on ohi!



Eli näissä kuteissa pyöriskelin ensin Mupin synttäreillä ja sitten Ruttopuistossa. Asuun kuului vielä muutama rullaa serpentiiniä ja paksut sukat (joiden piti estää tämä orastava flunssa, jei). Ei varmaan tarvitse mainita, että rakkauteni tuota vyötä kohtaan ei ole laimentunut yhtään~

Sitten vielä bravuuriksi tullut tuskainen katse kameraan.
Mun silmien muoto on yksinkertaisesti sellainen, että näytän joko tosi ovelalta tai kidutetulta Bambilta. Mutta saattepahan jonkinlaista käsitystä meikistä jne :'D

Tukka on kyllä taas haalistunut varjoksi entisestä (verratkaapa vaikka edellisen postauksen tummanruskeisiin!) Väripaketin ostoa siis tiedossa lähitulevaisuudessa. Ajattelin myös pätkäistä tuon varsin emoisan otsatukan kun vielä näen sen takaa edes jotain.

Tässä tervehtymisen jälkeen mun olisi tarkoitus tarttua uudelleen auton rattiin. Olen onnistuneesti vältellyt aihetta kaksi kuukautta, mutta nyt olo on sellainen että ei helvetti. Pari kolaria on ihan ok kun miettii paljon tästä kyseenalaisesta ajotaidosta joutui pulittamaan. Ja Sofia on lupautunut estämään mun pahimmat itsemurhayritykset pelkääjän paikalta.

Toivottakaa siis onnea! (tartteen sitä.)