Kun kuolema haluaa kertoa tarinan, kannattaa pysähtyä kuuntelemaan.
Tämä kirja tuo mieleen lumisateen. Se on samaan aikaan kylmä mutta pehmeä. Kertoo synkästä ajasta, mutta on kaunis katsella. Se saa lukijansa niin hymyilemään kuin kyynelehtimään.
(olipas taas tekotaiteellista, mutta en osaa selittää sitä muutenkaan :'D Koettakaa kestää.)
Jos ei vielä edellisestä selvinnyt, niin suosittelen lukemista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti