Maanantai on mun sunnuntai

Mun piti tänään tehdä yhtä sun toista mutta arvatkaa vaan sainko mitään aikaiseksi.. Aamulla kuvittelin vielä siivoavani, sisustavani ja tekeväni vaikka mitä muuta mielenkiintoista, mutta nyt alkaa tuntua että tämä päivä oli täysin hävitty peli.

Sain kuitenkin jotain päätettyä! Oma 19:sta ikävuoteni lähestyy hälyttävästi, eikä mulla ole oikeastaan ollut minkäänlaista inspiraatiota lahjan suhteen. Tai ei ollut ennen kuin kävin viitisen minuuttia sitten Krissen kanssa jo epäterveelliseksi perinteeksi muodostuneella luovalla tupakkatauolla. Sen innoittamana päätin haluavani uuden kameran!Edellinen (ja sitä edellinen) kokivat kovan kohtalon kun ne varastettiin vääryydellä ja viekkaudella, MUTTA TÄMÄ KERTA ON ERILAINEN koska olen päättänyt haluta unelmakameran!!

Eli tällaista olisin ruikuttamassa. Oioi. En uskaltaisi tolla lähteä paljoakaan baareilemaan tai mitään, mutta tulisi ainakin upeita photoshootteja jos joku teistä suostuu mun kanssa lähtemään :)

ps. En tajua tästä taustakuvasysteemistä mitään enkä ehdi vielä opettelemaan, joten koettakaa kestää tota taustaa ja antakaa ihmeessä vinkkejä mitä pitäisi tehdä sen suhteen! Esim oliko valkonen tausta parempi?

pps. Blogger vihaa mua.

Laumaeläin

Jälleen osoitan suurta originaalisuutta, ja väännän niin tuhat kertaa nähdyn kyselyn:

The hair you would die for?





Your dream place to live?


Clothes you would like to wear?





The way you would like to spend most of your days?






Things you would like to have?

Person you would love to look like?

Syksy ilmoittaa itsestään

Tiedän, tiedän, on vielä elokuu ja kesää tonneittain jäljellä, mutta totuus on, että meikäläinen on muutoksesta innoissaan! Useimmista ihmisistä poiketen syksy saa sydämeni sykkimään aivan eri tavalla kuin aurinkoiset vuodenajat. Vaikka hukun paistorasvaan ja ranskalaisiin duunissa, olo on mitä inspiroitunein. Tämä on sitä aikaa kun voi viimeinkin istua kotona kynttilänvalossa, juoda teetä ja lukea kirjaa samalla kun ulkona on synkkää ja melankolista ja kerrassaan mahtavaa. Viimeviikkojen ukkosmyrskyt saivat mut miltei pakahtumaan onnesta <3__<3 Ruskankaipuuni näkyy myös pukeutumispuolella. Olen viimeaikoina huomannut viehtyneeni tämänkaltaisuuksiin:

Olen aina pitänyt skottiruuduista -niinkin palavasti, että lainailin pienempänä ruutuhameita täysin erimalliselta sisareltani järkyttävillä lopputuloksilla -mutta en ole tullut koskaan ostaneeksi omaa versiota. Nyt viikkojen tuijotuksen tuloksena tajusin, että mun on pakko ostaa skottiruutuhame. En sellaista roiskeläppää, mitä punkkareilla näkee, vaan ihan kunnonkokoisen, nätistilaskeutuvan hameen. Kas näin:





Oioi. En vain voi välttyä ostamasta tuollaista. En tosin tiedä, kuinka kaukaa saan lähteä metsästämään moista. Ainakaan vielä en ole törmännyt yhteenkään Suomen suppeissa ketjukaupoissa. Ehkäpä pitäisi murtaa tähänastinen kirpparineitsyyteni?

I see red, EVERYWHERE

Muistatteko sen viime postauksen huulipunan, jonka halusin välttämättä ottaa baariin mukaan? Tiesin jo silloin, että se oli huono idea.... tosin yllättävän inspiroiva sellainen:






Jnejnejne :'D Anteeksi luovuuteni uhreille!

Oltiin me ihan edustaviakin, ne kaksi sekuntia Lauri Tähkän ja Stad by me:n järkyttävien karaokeversioiden välissä...

Mä, Känniina, Nepi ja Soffan.

Eikä tää siis ole Redrum, vaan Herkku. Huomaa, että ainoa kuvan ei-punainen kohta on mun suu (niitä harvoja alueita, joka säästyivät huulipunalta).

JOO-O, mutta se alkoholisoituneesta elämästäni!

Mun duuni alkoi viimein kunnolla -toisin sanoen, siivoilin Mäkkärin roskiksia ja vessoja setelinkuvat silmissä. Ei se musta ihan niin järkyttävältä hommalta vaikuta kun yleensä uhotaan? Oikeastaan ainoita varjopuolia on säännöt: ei korvakoruja eikä kynsilakkaa. Itse olen käyttänyt molempia 24/7 seitsemänneltä luokalta asti, joten lievästi sanottuna hajottaa.